Fotboll:Herrlaget
  • Aktuellt
  • Hessun story: Mistä kaikki alkoi

Hessun story: Mistä kaikki alkoi

Olen nyt ollut 17 vuotta EIF:n futiksessa messissä huoltajana. Nyt heti alkuun tieto, että olen vain läsnä edarin matseissa, joskus myös Akatemian jengiä jelppaamassa. Mistä kaikki alkoi palataan siihen muutaman rivin jälkeen. Kerron hieman itsestäni - tottakai.

Snadina mä budjasin Stadin Tölikässä Linnankoskenkatu 18 eli lähellä Lastenlinnaa. Siinä oli monet sporttimestat liki Stadika, Bollis, Sahara, Uimastadika, jääkiekkokaukalo nykyisen Nordiksen paikalla jne...

Skulattiin ja skrinnatttiin monilla eri kentsuilla ja niitä oli useita ihan liki himaa. Usein skulattiin tossulätkää kafrujen kanssa kartsalla talvisin. Snögestä duunattiin veskatolpat ja stagat handuun ja ilman skrinnareita skulattiin. Kesäisin futista skulattiin jollain kentsuilla, jotka olivat siihen aikaan yleensä hiekkakentsuja.

Käytiin tsiigaamassa lätkä- ja futismatseja em. mestoissa, yleensä mentiin ineen pommilla eli ei bungattu mitään. Aidoissa oli tutut holet, joista sisään. Faija oli joskus vaksina Bolliksella. Silloin päästiin vain moikkaamalla ineen. Uimastadikalla käytiin simmaamassa usein tai sitten skönessä Humalahden uimalassa. Uimastadikalla oli myös nostolava, jossa aloitettiin punttien lyftaus ja talvella käytiin lyftaamassa skolessa. Elämä oli kliffaa silloin. Myöhemmin skulasin handista jonkin aikaa junnuna jengissä UK-51 ja bokrattiin Helsingin Nyrkkeilyseuran treeneissä Stadikalla. Silloin budjasin jo Kantsussa eli Kannelmäessä.

DSC 0929

No, tullaan jo tännepäin ajassa. Olin duunissa liki 40 vuotta Helsingin Puhelinyhdistyksessä, myöhemmin Elisa, jossa oli vilkas urheilutoiminta. Futaajat oli usein UPI:n mestareita. UPI oli stadilaisten firmojen muodostama yhteisö. Silloin käytiin usein viikonloppureduilla Tammisaaressa Ormnäsin leirintäalueella. Niistä reduista voisi skrivata ihan oman kniigan, sillä kaikenlaista rehellistä kliffaa harrastettiin silloin niillä reissuilla. Kaikkea ei siinä kniigassa toki voi julkaista.

Sitten tuli paussi käynneistä Tammisaareen, kunnes 1980-luvun puolivälissä tsöpattiin gamla asuntovaunu, joka roudattiin Skåldön Kopparöön. Silloin aloin käydä paljon tsikaamassa EIF:n matseja. Skulaajat tuli moikkauskamuiksi ja tulihan niiden kanssa joskus sbamlattua jotain snadia futikseen liittyvää.

Nyt voidaan paljastaa mistä tämä huoltajajobi mulla alkoi. Jäin duunista leediksi 2004 keväällä. Oli loppukevään perjantai, kun tultiin Tammisaareen ja poikettiin silloiseen Säästöpörssi-budjuun, nykyisin Tokmanni. Siellä oli silloin duunissa, hyvänä skulaajana tsennattu, Kenneth Pulkki, joka tokkasi jotain kamaa hyllyihin.

- Miten EIF:n jaksaa, froogasin hältä

- Hyvältä näyttää. Huomenna on treenimatsi, Kenneth vastasi

No, se meidän sbamlaushetki jäi hänen hosiksen vuoksi siihen. Ei tullut froogattua missä matsi on.

Tuli söde lauantaiaamu suulis sgriinasi kirkkaana. Funtsasin lähteä Kopparöstä fillarilla tsörään kaupunkiin ja menen tsiigaan jospa se treenimatsi olisi Markkinakentsulla, sillä ei se olisi muualla voinnut olla, kun snögee oli vielä snadisti. Ei sitä matsia ollut siellä. No, ajattelin menen kollaan missä kondiksessa on Keskuskentsu eli onko snöget singrannut veks´ sieltä. Samalla siellä EIF:n edarin kundit oli lähdössä dösällä skulaamaan sitä treenimatsia Kaarinan Littoisiin.

- Lähde messiin. Kyllä tonne bussin mahtuu, skulaajat pyysivät

Mä skulasin vaimolle ja kerroin, että taidan lähteä Littoisiin EIF:n skulaajien messissä. Vaimo antoi luvan, joskus ollaan oltu reissuissa ilma lupaakin, ja pistin fillarin kopin seinustalle parkkiin. Se oli kauden eka treenimatsi heillä siellä. Perillä fiffasin, että ei ollut jengillä ketään huoltajaa. Hittasin juomaflaskat ja tsennasin, että niihin täytyy duunaa vodaa. Näin tein. Laitoin flaskatelineen vaihtomestan eteen ja tsiikasin matsia sivummalla. Puoliaika, sama homma. Vodaa flindoihin lisää ja taas ne kentsulle. En muista miten matsi päättyi. Koutsina oli silloin Jörgen Pind, jota jelppasi apuvalmentajana Alf ”Affe” Löf, joka tuli sen matsin jälkeen jutskaan mulle. ”Sä voisit tulla meille huoltajaksi, kun meillä ei ole huoltajaa.” Mä sanoin, että funtsaan tätä jobia ja ilmoitan pian.

DSC 6054

Ajattelin, kun mä olen nyt leedi, niin miksen mä voi luvata tulla jelppaan sitä jengiä, kun kerran pyydetään. Onneksi silloin huollon ”elävä ikoni” Rolf ”Gischi” Sundström oli päähuoltaja ja tsennasi niistä hommista vildesti. Myös poikani Ville, nykyään EIF:n joukkueenjohtaja, tuli huoltotiimiin, sillä yli 10-vuotisella kokemuksella, joka hänellä oli HJK:n huollossa Stadissa asuessamme. Flyttasimme molemmat perheet keväällä 2016 Tammisaareen pysyvästi budjaamaan. Minä ja vaimo asuimme Stadin Käpylässä 41 vuotta. Villen perhe muutti Ogelista eli Oulunkylästä. Kuitenkin: ”Hessu lähti Stadista, mutta Stadi ei lähde Hessusta.”

Siitä alkoi minun huoltajajobi eli samalla reissulla ollaan. Nyt ykköshuoltajana on kokenut ja pitkään huoltajana toiminut Kim ”Kimmen” Nyström, joka muutaman vuoden tauon jälkeen onneksi palasi tähän joukkueelle tärkeään duuniin. Kimmen on guru, joka tsennaa kaikki monipuoliset huoltojobit – ehkä Euroopan paras siinä.

Multa on usein froogattu ”Kauanko meinaat olla vielä messissä.” Hyvä kyssäri, sillä onhan tässä mittarissa jo 72 vuotta. ”Niin kauan kuin sokeri suussa sulaa” olen vastannut. No, se vastaus on tsoukkia. Oikea vastaus on: ”Tsiigataan vuosi kerrallaan tai paremminkin matsi kerrallaan.”

Lopuksi täytyy todeta, että nämä vuodet ovat olleet todella kliffoja aikoja. Niiden on täytynyt olla sitä, en tässä muuten näin montaa vuotta diggaisi olla megessä tässä redissä EIF-jengissä.

Hessu